Miksi arkiliikunnan merkitystä ei ymmärretä?

Arkemme ei kehitä peruskestävyyttä. Yritämme kompensoida istumista ja paikallaanoloa treenaamalla, joka voi viedä ojasta allikkoon, jos arjesta puuttuu palautumista edistävä perusliikunta. Sen sijaan, että huhkimme enemmän, kovempaa ja nopeammin, pysyvän muutoksen saavuttaa kaavalla: useammin, rauhallisemmin ja askel kerrallaan.

Fyysinen aktiivisuus on pitkälti poistunut arjestamme kiireen ja helppouden myötä: Taitamme lyhyetkin matkat autolla, ja portaat jäävät käyttämättä, kun hissiin pääsee suoraan parkkiruudusta. Vapaalla digitalisaatio koukuttaa meitä päätelaitteiden ääreen. Ja mikäs se on sohvaan upotessa, kun robotit imuroivat puolestamme ja fillarilähetit tuovat ruuan kotiin!

Kun morkkis iskee, yritämme kompensoida passiivista arkeamme treenaamalla. Tyypillisesti nämä lyhyet aktiivisuuden hetket vedetään aivan liian kovalla intensiteetillä peruskuntoon nähden. Kovaa treenaaminen ilman kykyä palautua voi aiheuttaa tunteen liikunnan epämiellyttävyydestä, elimistön stressitilanteen, uupumista tai jopa loukkaantumisia.

Kaikesta fyysisestä aktiivisuudesta 80 % olisi syytä olla matalan intensiteetin liikkumista. Nyt tuo suhde on keikahtanut ihan väärinpäin.  

kun “pohjat” puuttuvat, yksilö ei palaudu, ei jaksa eikä kehity

Peruskestävyys on kaiken pohja. Viime aikoina peruskestävyyden sijasta on usein käytetty termiä ”recovery performance” eli kyky palautua. Tämä onkin hyvä termi, joka kuvaa hyvin peruskestävyyden merkitystä.

Perus- ja hyötyliikunnan vähyys näkyy mittaustuloksissa: Sporttest Oy:n tekemien tuhansien mittauksien perusteella jopa 80 % suomalaisista omaa puutteellisen peruskestävyyskunnon. (Huippu-urheilijamme kärsivät samalla lailla arjen liikkumattomuudesta.) Kun niin sanotut “pohjat” puuttuvat, tulee seinä nopeammin vastaan myös kovaa treenaamisessa. Tällöin yksilö ei palaudu, ei jaksa eikä kehity.  

treenaaminen vs. työelämä

Ne, joilla ovat pohjat kunnossa, palautuvat nopeammin, pystyvät harjoittelemaan enemmän, kykenevät työskentelemään korkealla tasolla ja kehittyvät. Peruskestävyyspohjien puuttuessa harjoittelusta ei ehditä palautua ennen seuraavaa treeniä, mikä usein johtaa ylirasitustiloihin ja loukkaantumisiin.

Samat lainalaisuudet pätevät työelämässäkin: kyky palautua stressistä ja muista työelämän rasituksista on parempi kestävyysominaisuuksien ollessa hyvällä mallilla. Monelle työmatkapyöräily onkin päivän henkireikä - pää tuulettuu töiden jälkeen, ja päivän henkinen kuorma nollautuu. Unikin tulee illalla helpommin, ja sen laatu paranee.

Arki on täynnä pieniä liikkumisen mahdollisuuksia

Peruskunnon kehittämiseen ja ylläpitoon ei vaadita urheilua tai edes liikunnan harrastamista, vaan jokapäiväistä fyysistä aktiivisuutta, jolle tavallinen arki, työ ja vapaa-aika luovat monipuoliset puitteet.

Lihasvoimin suoritetut työ- ja asiointimatkat, siivous, haravointi, lumityöt, klapitalkoot, lenkit koiran ja leikit lasten kanssa, portaiden ja jopa seisomapöydän käyttäminen töissä - kaikki liike lasketaan, kun se on pois paikallaanoloista ja istumisesta. Kyse on siis pienistä arkisista asioista, joita tehdään matalalla sykkeellä, mutta säännöllisesti.

Terveyshyötyjä saa todistetusti jo, kun liikkuu 30 minuuttia päivässä, eli muutaman kilometrin työmatkan verran. Arkiliikunnan ei tarvitse edes olla yhtäjaksoista, vaan sitä voi kerätä 10 minuutin jaksoissa.

Arki on toisin sanoen täynnä pieniä liikkumisen mahdollisuuksia, jotka kohottavat nopeasti heikompikuntoisen peruskestävyyttä, mutta myös hyväkuntoinen hyötyy: jokainen pyrähdys aktivoi verenkiertoelimistöä ja kiihdyttää hengitystä – ja mitä enemmän lihakset kykenevät kuluttamaan happea, sitä parempi on peruskunto.